Kissan lumous

Kattikuvahaaste 8: Ikkunassa

2012-01-09T10:40:00.014+02:00

Mitäs siellä nyt liikkuu?

Olemme laittaneet nyt kahtena talvena lintulaudan ikkunan edessä olevaan puuhun, jotta Iita ja kalle voivat seurata lintujen touhuja. Kalle varsinkin viihtyy ikkunan edessä säksättäen linnuille, Iita katselee lintuja rauhallisemmin, mutta innostuu myös välillä juoksemaan ikkunasta toiseen lintujen perässä. Lintulaudalla vierailevat oravat saavat Kallen tärisemään jännityksestä. On lintulaudalla nähty joskus hiirikin.

Ikkunasta näkyvä lintulauta ja karvainen kaveri

Joku voisi ajatella, että lintulauta ärsyttää kissoja, mutta minä olen sitä mieltä, että kissat kyllä lähtevät pois jos eivät tykkää ja lintulauta on ainakin meillä ollut hyvää ajanvietettä kissoille. Sitäpaitsi jos Iita pääsisi käsiksi lintuihin, niistä tulisi paisteja, joten ikkunan kautta ihailu on parempi vaihtoehto senkin kannalta:)

Välillä tapahtumia seurataan maaten ja milloin mistäkin asennosta :)

Ai niin se blogi! Herätys pitkiltä talviunilta

2012-01-08T11:35:00.012+02:00

Kalle nuori herra

Pari vuotta vietimme hiljaiseloa, mutta nyt tuli tarve kirjoitella ja päivittää kuulumisia. Kauhukseni tajusin, että Kalle täytti 3 vuotta ja Iita 6 vuotta, eli kissat ovat vanhentuneet puolella blogin alkuajoista. Kissojen iättömyys pitää paikkansa sillä iän karttumista ei Kallesta eikä Iitasta huomaa. No, ehkä Kalle on saanut massaa lisää ja väritys on tummentunut, luonne ei ole kuitenkan muuttunut. Iita taas ei ole ulkomuodoltaan muuttunut, vaikka kiloja on koitettu karistaa. Iita on kuitenkin tullut aktiivisemmaksi leikeissä ja kiinnostunut kovasti ulkomaailmasta. Iitan kanssa olisikin tarkoitus valjastella aina säiden suosiessa. Kallekin tykkää ulkona liikkumisesta, mutta on niin arka kylmälle, että valjastella voimme vain kesällä.

kahteen vuoteen on mahtunut paljon. Kissat ovat olleet onneksi terveitä, eikä eläinlääkärissä ole tarvinnut käydä kuin rokotuksissa. Olemme muuttaneet omakotitaloon, jossa on enemmän tilaa juosta ja monia ikkunoita joista katsella. Portaat ovat olleet erityisen mieleiset, valitettavasti suuresta kiipeilypuusta jouduimme luopumaan matalamman huonekorkeuden takia, mutta portaikosta löytyy osa vanhasta kiipeily/raapimapuusta. Piha on myös suuri ja mielenkiintoinen, harmia kesällä ovat vain tuottaneet muurahaiset jotka pistelevät tassuja.

Kesällä pelkäsin menettäneeni Iitan kun se karkasi kotipihasta naapuriin. Oli se kerran aikaisemminkin karannut oven raosta, mutta tuli muutamassa minuutissa takaisin. Tällä karkureissulla se oli 8 tuntia. Ehdin jo huolestua kovasti ja kävin sitä etsimässä tuloksetta. Loppujen lopuksi naapuri toi Iitan sylissään takaisin. Iita oli säikähtänyt heidän koiraansa ja juossut saunaan piiloon. Naapuri oli huomannut Iitan vasta tuntien päästä, kun Iita oli tullut puskemaan hänen jalkaansa. Tämän jälkeen Iita on ollut pihalla vain valjaissa, kun kesällä se sai liikkua pihassa vapaana valvotusti aina silloin kun olin itsekin pihassa. Iita pysyi hyvin omassa pihassa valvonnan alla tuohon tempaukseen asti ja tuli sisälle kiltisti mukanani. Karkureissun jälkeen en enää ole ottanut riskiä. Kissani ovat olleet sisäkissoja koko meillä olo ajan (ja ennen meille tuloa), myös nyt omakotitalossa asuessa, koska en tykkää ajatuksesta että ne kuljeksisivat naapureiden pihassa ja lakikin sen kieltää. Lisäksi huoli kissoista olisi liian kova jos ne kuljeksisivat.

Iita karkulainen

Tarkoituksena olisi alkaa taas kirjoittelemaan blogiin kissojen kuulumisia ja osallistua kattikuvahaasteisiin silloin tällöin. Uusia kuviakin on luvassa, kunhan kamera saadaan pyyhittyä pölystä :) Nämä kuvat löytyivät arkistoista.

uudet kissamagneetit

2009-12-20T13:45:00.010+02:00

Sinikilpikonnavalkea Iita

Kävin Vääksyssä sijaitsevassa savipajassa, missä myydään erilaisia käsityönä tehtyjä eläinaiheisia tavaroita esim. mukeja ja magneetteja. Savipaja Koiruuksia on erikoistunut erilaisiin koirarotuihin, mutta tuotteita löytyy muistakin eläimistä. Tilasin sieltä Iitaa ja Kallea kuvaavat kissamagneetit. Magneetit valmistuivat ja pääsin ihailemaan lopputulosta. Minun mielestäni ne onnistuivat hyvin. Varsinkin Kallen väritykseen olen tyytyväinen,sillä oikeaa sävyä ei ollut helppo löytää.

Hieman minua aluksi huolestutti, että onnistunko heti tiputtamaan ne lattialle ja hajottamaan ne, mutta magneetti on vahva ja ne pysyvät jääkaapin ovessa mainiosti. Suosittelen tutustumista koiruuksien nettisivuihin. Sivuille pääset tästä http://www.koiruuksia.fi/

Suklaa silver shaded Kalle

Kalle täyttää tänään vuoden!

2009-12-20T12:52:00.017+02:00

Muistan kun haimme Kallen meille talvisena maaliskuun päivänä. En osannut aavistaa miten paljon iloa ja elämää se meidän kotiin toisikaan. Ihmeekseni aika on hurahtanut kuin siivillä ja tänään se pikkuinen karvapallo viettää ensimmäistä syntymäpäiväänsä! Kalle on siis tästä lähtien aikuinen kissaherra.
Kovin hoikka ja pienikokoinen Kalle on edelleen, mahtaako siitä edes kovin suurta tulla. Ruokahalu Kallella on kyllä kunnossa, kaikki märkäruoka menee ja lihaakin uskalletaan maistella. Raksuista kelpaa vain yksi merkki, mutta se ei haittaa yhtään, raksukissaa en Kallesta halunnutkaan.

Ikä ei ole Kallen luonnetta muuttanut. Kehruukone käynnistyy pienimmästäkin kosketuksesta, syliin tullaan vähintään kerran päivässä ja mukana on oltava kaikessa. Kalle nukkuu hieman enemmän kuin ennen, mutta vauhtia ja uteliaisuutta on kuitenkin riittämiin. Myöskään Kallen ääni ei ole muuttunut "miehisemmäksi" samanlaista kurinaa ja maukumista se on edelleen.
On kalle kuitenkin selvästi oppinut aikuisten kissojen juttuja, esim. naksuttamaan linnuile ja raapimaan ruokakipon edustaa, jos ruoka ei miellytä. Nykyään se saa raolleen olevat ovet auki ja pääse pahvilaatikosta leikiten ulos.

Lelun noutaminesta on tullut Kallen lempileikki. Kalle kantaa lelun suussaan alas kiipeilypuusta ja tiputtaa sen ihmisen jalkojen juureen. Kalle alkaa maukua, jos ei tajua heittää lelua uudestaan. Leikkiin kelpaa ainoastaan huiska tai rapisevat hiiret.

Kalle noutaa huiskaa

Iitan ja Kallen yhteiselo sujuu hyvin. Pari kertaa päivässä mennään hirmuista ravia hännät pörhössä. Kalle pitää hassua kurnutusta kun Iita ajaa sitä takaa. Vaikka äänet ovat välillä hurjia, painiminen vaikuttaa minusta leikiltä. Tosin eilen huomasin Kallen kaulassa pienen karvattoman laikun, olisikohan Iita raapaissut sitä leikin tuoksinassa. Olen miettinyt aikaa ennen Kallen tuloa ja olen melko varma siitä, että Iita on nyt onnellisempi, kun sillä on kissakaveri jonka kanssa peuhata.

Näin paljon Iita tykkää Kallesta

Olen onnellinen, että olen saanut kaksi näin ihanaa ja erilaista kissaa. Muistetaan arvostaa kissojamme sellaisina kuin ne ovat. Pieni hemmottelukaan ei ole pahitteeksi näin joulun aikaan. Leppoisaa Joulua kaikille!

Toivottaa Heidi, Kalle ja Iita

Kissakuvahaaste 118: Sylikissa

2009-08-31T20:06:00.006+03:00

Pitkästä aikaa osallistutaan kissakuvahaasteeseen. Haaste sopi meille hyvin, sillä Kalle on melkoinen sylikissa. Aamuisin istuessani pöydän ääressä, Kalle kitisee vaativasti ja hypähtää syliini kehräämään. Yleensä se jää siihen nukkumaan ja nauttimaan silityksistä. Kalle piipahtaa sylissä monta kertaa päivässä, aamuinen hellyyshetki on kuitenkin pisin.

Kuvissa Kalle kiehnäsi edestakaisin sylissä. Kamera (tai kameranjohto) taisi kiinnostaa sen verran, ettei Kalle malttanut käydä lepäämään. Aamuisesta hellyyshetkestä en ole saanut napattua kuvia, koska jos keskityn muuhun ja unohdan slittelyn, Kalle hyppää pois sylistä.

hurhurrr.. että tuntuu hyvälle..hurrhurr

Tihrusilmä ja akneleuka

2009-08-27T09:46:00.007+03:00

Viikko sitten huomasin, että Kalle siristelee toista silmäänsä oudosti. Silmä myös rähmi ja punoitti. Ei muuta kun eläinlääkäriin soitto, onneksi sain ajan seuraavaksi aamuksi. Molemmat silmät olivat tulehtuneet ja Kalle sai niihin antibiootti/kortisoni tippoja.
Kuuri alkaa olla vihdoin lopussa, nimittäin tippojen laittaminen pennulle ei ole mikään helpoin homma. Kalle pyristeli sylissä ja pisti kaikin keinoin vastaan, ettei tippoja laitettaisi. Silmät näyttävät jo paremmilta ja muutenkin Kalle leikkii ja peuhaa taas normaalisti.

Samoihin aikoihin huomasin Iitan leuassa mustia pisteitä. Pienen nettihaun jälkeen varmistuin siitä, että aknehan Iitalla on. Olen koittanut puhdistaa leukaa antiseptisellä kasvovedellä, mutta vaikutuksia en ole vielä huomannut. Kysyin aknesta myös eläinlääkäriltä Kallen eläinlääkärikäynnillä. Hän neuvoi puhdistamaan aluetta esim. saippualla. Kerroin vaihtaneeni metalliset kupit keraamisiin. Hän ei uskonut, että akne tulisi kipoista, kuulemma syy ei ole niin yksinkertainen.

Iita ei ole raapinut leukaansa, eikä akne tunnu sitä häiritsevän. Muuten se on käyttäytynyt lähiaikoina oudosti. Mielestäni se vaikuttaa stressaantuneelta. Iitan turkki on alkanut hilseillä näkyvästi ja se nuolee turkkiaan paljon enemmän kuin ennen. Nuolaisut näyttävät välillä pakonomaisilta. Mattokin on saanut kokea Iitan nuolemisen tarvetta.
Herkkuruuat eivät ole kelvanneet. Ostin sille lohimärkäruokaa, mistä se yleensä tykkää, ei kelvannut. Kananmuna, jauheliha eikä jauhettu lohi kelvannut sille. Lopulta minun oli taas laitettava raksuja kuppiin, kun mikään märkäruoka, eikä yllämainitut maistuneet. Raksut kyllä maistuu. Ei Iita ennenkään mikään suuri märkäruuan ystävä ole ollut, mutta tietyt merkit ovat maistuneet. Hieman huolestuttaa tuo käytös.

Ostin apteekista matolääkettä. Katsotaan jos sen jälkeen Iitan käytös muuttuisi ja kyse olisi vaan madoista. (kovin epätodennäköistä se kyllä on)

Meidän kesä -kasvamista ja uusia tuulia

2009-08-16T11:17:00.010+03:00

Kallen kasvamista tässä on kesän mittaan tullut seurattua. Komea nuorukainenhan siitä on jo varttunut, lisää massaa saisi tosin vielä tulla. Ruoka ainakin maistuu siihen tahtiin että kasvaa varmasti vielä.

Kesällä oli taukoa kirjoittamisesta, vaikka tapahtumia mistä kirjoittaa, oli vaikka millä mitalla. Kävimme muun muassa kissojen kanssa mökkeilemässä ja opettelemassa valjastelua.

Iita käveli pitkiä matkoja ja minä fleksin kanssa perässä. Mökin rauhassa se oli melko rohkea, ilmeisesti ohi ajavat autot pelottavat sitä kotipihassa.

Kalle pureskeli ruohoja ja tutkiskeli kaikkea maasta löytyvää. Valjaat selvästi haittasivat sitä vielä, eikä se halunnut kovin kauas kävellä. Ulkomaailma kuitenkin kiinnosti sitä kovasti.

Käytin Kallen myös kastroitavana heinäkuussa. Kalle toipui siitä paljon nopeammin kun luulin. Vain tunnin verran se nukkuin sikeästi kopassa ja sitten se alkoi liikuskella asunnossa. Pidin sitä silmällä, koska liikkuminen oli vielä huojuvaa ja epävarmaa. Nostin sen takaisin koppaan, mutta se ei halunnut enää maata paikallaan, vaikka sitä nukutti vielä kovasti. Iita huomasi, että Kalle ei ole nyt ihan kunnossa ja meni makaamaan sen viereen.

Kallessa en ole huomannut eroa leikkauksen jälkeen. seurallinen sylissä kehrääjä se on, mutta sitä se oli ennenkin. Hieman se ehkä on rauhoittunut, mutta se voi johtua myös vanhenemisesta.

Ystävä kävi hoitamassa kissoja paljon kesän aikana, koska olin toisella paikkakunnalla kesätöissä, enkä tullut joka yö kotiin. Avomies oli kyllä kotona, mutta päivät olisivat olleet kissoille niin pitkiä, että hoitajasta oli paljon apua. Kissat saivat hellyyttä ja hemmottelua osakseen niin silitysten kuin herkkujen muodossa. Toivottavasti Iita ei ole saanut herkuista lisäkiloja. No, nyt taas arki alkaa astumaan uomiinsa ja pidän huolen Iitan dietistä tarkemmin.

Mammutti tassu!

2009-05-05T21:21:00.009+03:00

Kallelle kävi tänään nolosti, sen tassu turposi kuin ilmapallo. Tulimme töistä kotiin ja säikähdimme koska Kallen tassu oli kolmekertaa suurempi kuin toinen. Kalle myös arasteli tassua, eikä pystynyt kunnolla kävelemään. Soitin useaan eläinlääkäriin ja saimme onneksi ajan. Eläinlääkäri tutki ja kuvasi jalan. Näin jälkikäteen ajatellen, kuvaaminen oli ehkä liioittelua, mutta halusin varmistua, ettei se ole murtunut. Säikähdin kyllä kunnolla, niin pelottavalta tassu näytti. Kuvasta ei saa kunnon käsitystä tassun koosta. Ilmeisesti ampiainen oli pistänyt sitä tassuun.

Kalle sai antibioottia ja kortisoonia. Lääkkeet auttoivat ja kalle vaipui helpottuneeseen uneen. Toivotaan, että turvotus laskee ja Kalle pystyy taas leikkimään normaalisti.

Burmilla ry:n esittelynäyttely oli opettavainen kokemus Kallelle ja minulle. Oli mukava tavata muita kissaihmisiä ja keskustella omasta rodusta. Myös muista roduista opin lisää, kiitoksia kaikille :)

Kissakuvahaaste 107: Lämmin

2009-05-02T21:49:00.013+03:00

Tämän viikon kissakuvahaasteen aiheena on Lämmin
Ilmeisesti parvekkeella on ihanan lämmin kissojen mielestä. Kallen piti mennä osittain varjoon, niin lämmin sillä oli.

Iita taas tykkää oikein lämpimästä ja on parhaimmassa auringonotto paikassa.

Iitan turkissa on myös lämpimiä sävyjä.

Kuvat on otettu kamerakännykällä, koska kamerastani on hukkunut USB-piuha. Toivottavasti lämpimistä asioista saa kuitenkin selvää :).

On siis kevät

2009-04-22T20:30:00.012+03:00

Kissoista on huomannut kevään tulon. Parvekkeella viihdytään kauemmin, lintujen viserrystä kuunnellaan ja paistatellaan auringossa. Iita on käynyt parvekkeella lyhyitä aikoja koko talven ajan. Nyt sitä ei saisi parvekkeelta pois ollenkaan. Kalle on alkanut myös oppia parvekkeen iloihin.
Kävimme pari päivää sitten Kallen kanssa ensimmäistä kertaa ulkona valjastelemassa. Inhottavathan ne valjaat oli ja kävelemisestä ei oikein tullut vielä mitään. Kovasti ei tuntunut pelkäävän, lähinnä nuo valjaat vielä vaativat totuttelua.

Kallelle maistuu lähes mikä tahansa märkäruoka hyvin. Iita on alkanut maistella Kallen kupista märkäruokaa, neidille pitäisi vissiin ostaa samaa. Kalle myös rohmuaa Iitan märkäruuan jos sitä Iitalle annan. Raksut eivät kelpaa, edes Iitan kupista.

Nyt odottelemme innolla toukokuun 3. päivää ja burmillat ry:n esittelynäyttelyä. Sinne ollaan Kallen kanssa menossa. Hieman jännittää kun nämä näyttelytouhut ovat minulle ihan uusia. Mietityttää myös miten Kalle jaksaa olla siellä koko päivän häkissä, virtaa kun pojalla piisaa :) Nyt Kalle on onneksi alkanut jo hieman oppia nimeään ja EI sanaa..

Iita ja Kalle tulevat jo näin hyvin toimeen :) Kalle tapansa mukaan maukuu kun minut näkee :)

Tutustumista

2009-04-03T14:14:00.004+03:00

Ottihan se Calypson(Kallen) meille tulo Iitalle koville, muttei niin koville kun pelkäsin. Jo muutaman päivän kissat ovat saaneet olla vapaasti yhdessä. Iita antaa pennun tulla lähelle ilman sähinöitä ja haistelee pentua. Murinaa ja sähähdyksiä aiheutuu lähinnä siitä, jos Kalle leikkii Iitan hännällä tai sohii sitä tassulla. Molemmat välillä jahtaavat toisiaan, yleensä aamuisin on kovat rallit päällä. En ole huolestunut tuosta jahtaamisesta, koska se vaikuttaa leikiltä ja Kalle usein aloittaa sen.

Calypsoa on alettu kutsua Kalleksi, katsotaan nyt tuleeko nimestä pysyvä. Kallella on ollut hieman masu löysällä ja yritän etsiä jotain uutta märkäruokaa. Pesimme Kallen tänään ja se onnistui vallan mainioisti. Kuvaa en tajunnut ottaa, Kalle näytti lähinnä rotalta :). Kalle on kyllä kova juttelemaan edelleen, ruokaa odottaessaan lähes sietämätön. Iita katsoo rauhallisesti kun Kalle kiljuu ruokaa, se tietää että ruoka tulee ilman huutoakin :)

Iita sietää pentua hyvin, mutta on hieman mustasukkainen. Jos esim. silittelen Iitaa ja Kalle tulee silloin lähelle Iita saattaa murahtaa sille. Koitan kyllä huomioida molempia yhtä paljon. Kalle vaan tarvitsee useammin ruokaa ym. Iita on kuitenkin hyvin kiinnostunut Kallesta. Oliskohan se jo tajunnut että samaan perheeseen tässä kuulutaan, vaikka tuo vähän ärsyttävä rääpäle onkin :)

Nyt voidaan jo nukkua samalla sohvalla

Uusi perheenjäsen

2009-03-21T12:28:00.006+02:00

Nyt se siis vihdoin tapahtui, meidän blogiin(ja kotiin) saatiin miesvahvistusta! Meille on muuttanut Mi´cat beauty of Calypso, pieni burmilla poika. Toistaiseksi sanomme poikaa Calypsoksi, katsotaan muuttuuko kutsumanimi vielä. Kovin haltioissaan täällä ollaan uudesta tulokkaasta. Calypso juttelee paljon ja kehrää kovaa. Eniten hämmästyttää kaikki "isojen kissojen asiat" mitkä pentu hoitaa mallikkaasti koostaan huolimatta.

Iita ei ole tulokkaasta yhtä haltioissaan, se murisee ja sähisee pennulle. Kissoja on täytynyt pitää eri huoneissa ja seurata silmä tarkkana jos samassa huoneessa ovat olleet. Iitaa selvästi kiinnostaa pentu, mutta sitä pelottaa/ärsyttää uusi tulokas ja sen haju sekä pieni kurnuttava ääni. Tämähän on vasta toinen päivä, joten paljoa ei voi vaatiakaan, jotenkin vaan toivoo että tutustuisivat nopeasti..

Pennun touhuja on hauska seurata. Yhdessä hetkessä se pyörii kuin hyrrä ja sitten sitä alkaa väsyttää ja se uinahtaa syliin. Pienellä äänellä se komentaa minua, että etkös nyt tajua haluun ruokaa tai leikkiä tai milloin mitäkin. Jos menen liian kauaksi Calypso alkaa huutaa kovasti, yksin ei ole kiva olla. Katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan, onneksi olen kotona tiistaihin asti.

Calypso on väsähtänyt valvotun yön uuvuttamana.
Lisää kuvia tulee myöhemmin.

Kissakuvahaaste 104: Ovi

2009-03-14T11:16:00.006+02:00

Ovet ovat Iitan mielestä kivoja, jos ne ovat auki tai raollaan, suljetut ovet ärsyttävät sitä. Kun Iita tuli meille sillä oli ärsyttävä tapa kolisuttaa yöllä ovia työntämällä tassu ovenrakoon. Laitoimme sanomalehteä oven väliin ja Iita onneksi lopetti kolistelun. Kadonneet leluhiiret löytyvät usein oven välistä tai vaatehuoneesta Iitan leikkien jäljiltä.

Nyt Iita sai uuden ihmettelyn kohteen, kun meille tuli saunaan lasinen ovi. Iita ei ymmärrä että lasista näkyy oma kuvajainen, vaan kutsuu sitä leikkiin. Välillä se myös tökkii tassullaan ja haistelee ovea häntä pörhössä. Peilistä Iita ei juurikaan välitä.

Kuvassa Iita tutkii tassulla saunan ovea. Iitalla oli monia hauskempia asentoja, mutta kuvaaja oli niin hidas ettei pysynyt mukana. No, ainakin tästä kuvasta näkyy kiinnostus ovea kohtaan.

Ruokakokeiluja ja odotusta

2009-02-12T10:11:00.003+02:00

Tuolla aikaisemmin mainitsemani eläinkaupan märkäruoka ei kelvannut. Iita oli lähes kaksi päivää syömättä kun märkäruokaa ei voinut syödä. Iita kävi vaan raapaisemassa lattiaa kupin vieressä ja lähti pois. Haju oli minun nenääni ruuassa aika karmiva, joten voi olla, että Iita ei tykännyt ruuan hajusta. Eilen ostin ruokakaupasta kokeeksi yhtä märkäruokaa (missä ei ole viljaa) ja kappas, sehän meni kaupaksi! Tuota voidaan ostaa uudestaankin. Taitaa nuo ruuat kelvata paremmin missä on kalaa, Iita on nimittäin perso varsinkin seitille.

Nyt täällä varmaan jo uskaltaa kertoa.. Iita saa maaliskuun puolenvälin jälkeen burmillan pennun kaveriksi! pentu on uros ja näkemäni mukaan rauhallinen ja rohkea luonteeltaan. Väriltään pentu on suklaashaded. Pennusta kerrotaan sitten lisää lähempänä ja kuvia tulee viimeistään kun uusi tulokas saapuu meille.
Saa nähdä miten Iita suhtautuu. Voi viedä aikaa ennen kuin tottuvat toisiinsa tai lähinnä Iitan tottumiseen voi viedä aikaa. Täällä sitten kirjoitellaan tutustumisista ja tapahtumista. Kovasti jo odotellaan pienen saapumista. Iita saa olla vielä hetken perheen ainut lellikki prinsessa:)

Haaste: kissatavarat

2009-01-25T16:28:00.012+02:00

Luolaleijonan Klaanin blogista http://luolaleijonanklaani.blogit.fi/haaste-kissatavarat/ löysin haasteen kissatavaroista. Haaste oli hauska ja päätin lähteä mukaan. Ensin ajattelin ettei minulla ole oikeastaan mitään kissa-aiheisia tavaroita, mutta kun aloin katsella ympärilleni niin olihan niitä. Koriste-esineitä ei ole montaa, sillä jätin vanhempieni luokse suurimman osan. Kaikkein ihanimmat kissatavarat mitä siellä on (ei ole valitettavasti kuvaa) ovat maalatut kissakivet.

Kissakirja, kissakortteja ja viime vuoden kissakalenteri. Monet tutut lähettävät kissa-aiheisia kortteja. Toisen kortin (valokuva) ostin Englannista valokuvaajalta. Vanhaa kalenteriakaan en raaski heittää pois, kun ihailen burmillarotua ja kalenterin kissat ovat minulle tuttuja.

Lasipullo ja koristekissa. Sain lasipullon kissarakkaalta sukulaiseltani ja koristekissan ostin Virosta tuliaiseksi.

Kissataulu(t). Avomies halusi välttämättä tuollaisen kissataulun Virosta. Meillä on toinenkin samaa sarjaa oleva kissataulu, mutta se ei ole tällä hetkellä seinällä. Siinä on aiheena hiiriä ja kissoja.

p.s Liittykää ihmeessä mukaan haasteeseen ja laittakaa minulle kommenttia, että voin käydä katsomassa teidän kissatavaroita, kiitos.

Kissakuvahaaste 97:Peili

2009-01-24T13:04:00.008+02:00

Vaihdoin ylätunnisteen ja julkaisin uuden tekstin ja sitten tajusin, että hei, onhan minulla peilikuva! Ylätunnisteen kuvassa Iita katselee ikkunan heijastuksia. Peilistä ei Iita juurikaan välitä, mutta ikkunasta katselee usein ja ihmettelee ikkunan heijastuksia ja välillä "raapii" niitä.

Osallistutaan kissakuvahaasteeseen ensimmäistä kertaa ylätunnisteen kuvalla ja tällä kuvalla missä näkyvät heijastukset. (Isossa kuvassa heijastukset näkyvät paremmin)

Innolla jäädään odottamaan uusia kissakuvahaasteita.
Mukava päästä mukaan, kun jo ehdin harmitella, että saan hyviä kuvia aina liian myöhään esim. nyt vasta sain näppästyä hyvän syöksy kuvan:)

Kissaton hetki

2009-01-23T20:29:00.007+02:00

Kuvassa Iita etsii lelua laatikosta

Blogia ei ole tullut päivitettyä vähään aikaan. Nyt täytyi kirjottaa kun tuli Iitaa jo ikävä. Iita meni hoitoon mummilaan kun meille tulee allergisia vieraita. Koti tuntuu niin hiljaiselta ja kylmältä ilman Iitaa. Ei ole neiti sanomassa hyvää yötä ja huomenta, eikä kehräämäässä ja puskemassa jalkaa vasten. Näköjään todella nopeasti tottuu, että kissa on aina jossain lähellä.
Kuulemma hyvin on "kotiutunut" mummilaan, kellii matolla ja antaa silittää. Saa nähdä miten yö menee, Iita on nimittäin ensimmäistä kertaa yksin vieraassa paikassa..

Toisaalta on kyllä mukava nukkua rauhassa pitkään. Iitalla kun on tapana hypätä sängyn viereen tuijottamaan minun heräämistä. Jos Iita huomaa että olen hereillä, alkaa keskustelu ja silloin on turha enää yrittää nukkua, neiti tulee vaikka sänkyyn että saa minut ylös. Iita on myös alkanut vaatia maukumalla ruokaa, silloin kun se maukuu, en huomioi sitä ollenkaan vaan annan ruuan kun se on hiljaa. Saattaa olla, että Iita on hieman pitkästynyt ja sen takia ruuan merkitys on kasvanut. Täytyy yrittää huomioida sitä enemmän.

Kuvassa Iita odottaa iltapalaa.

Olen yrittänyt saada Iitaa syömään erilaisia märkäruokia. Ostin ruokakaupasta kahta suositeltua märkäruokaa, ne eivät ainakaan maistuneet. Katsotaan miten tuo uusi eläinkaupan märkäruoka kelpaa kun Iita tulee takaisin kotiin.

Kissakuvahaasteisiin ei olla vielä osallistuttu, kun sopivia kuvia ei olla saatu ajoissa. Kyllä me vielä osallistutaan kun sopiva aihe tulee kohdalle...

Iita mummolassa

2008-12-30T18:02:00.015+02:00

Joulunihmeitä oli pakko vähän haistella ja maistella..

Joulupäivänä lähdettiin vanhempieni luokse kylään. Iita pääsi ensimmäistä kertaa mukaan reissuun. Kuljetuskoppa ei ilmeisesti ollut hänen arvolleen sopiva matkustuspaikka, lähes koko matkan kuului kopasta vastalauseita. Uuteen paikkaan Iita sopeutui kuitenkin hienosti! Mummolassa oli paljon enemmän tutkittavaa; tuoksuva joulukuusi koristeineen,tikittävä seinäkello, kirjahylly täynnä pehmoisia lehtiä ja iso ikkuna mistä sai katsella autoja ja ihmisiä:)

Sohvalla oli niin lämmintä ja pehmoista..

Onnea Uudelle Vuodelle 2009!
Toivottaa Iita

Miten Iita tuli meille -Iitan menneisyys

2008-12-02T18:52:00.008+02:00

Nyt Iita on ollut meillä 2 kk mutta miten Iita tulikaan meille...
Olin suunnitellut kissan hankkimista vuosia. Sopiva rotu oli mielessä ja kasvattaja jolta pentu otettaisiin. Pentuja ei kuitenkaan tullut. Tätini soitti minulle ja kertoi, että eräs mies ei enää pysty, eikä jaksa huolehtia kissastaan omien ongelmiensa takia. Päätin lähteä katsomaan kissaa, mutta epäilin, että kissa olisi kovin arka tai vihainen (taustojen takia). Kissan nähdessäni ihastuin, se oli toivomani värinen ja tuli hyvin pian luokseni ja antoi silittää itseään. Mikä hauskinta, kissan nimi oli sama kuin lempi nimeni eli Iita:) Niinhän siinä kävi että Iita lähti mukaani. Hetkeäkään en ole katunut.

Iita on reipastunut kovasti alkuajoista. (Niin kuin kuvasta näkyy^^) Aluksi se tuli saunasta vain syömään. Nykyään se kerjää huomiota maukumalla ja puskemalla, hyppää viereen sohvalle ja on kiinnostunut mitä kotona tapahtuu. Vessaan on tultava aina mukaan, suljetut ovet ovat Iitalle kauhistus. Välillä huomionhaku tuntuu ylitsepursuavalta, silloin mietin että kissakaverista voisi olla Iitalle seuraa. Sylikissa Iita ei kuitenkaan ole.
Vieraisiin suhtaudutaan varauksella. Tosin nyt Iita uskaltaa jo tulla vieraita ovelle vastaan,
eikä lähde karkuun edes silitettäessä. Uudet asiat ja kovat äänet pelottavat sitä edelleen.
Imurin nähdessään Iita katoaa sängyn alle.

Blogi avattu! Muokkaus käynnissä

2008-11-27T21:16:00.009+02:00

Tervehdys kaikille!

Tarkoitus on kirjoittaa tässä blogissa kissani Iitan kommelluksista, kissakodin elämästä, kissanomistajan iloista ja murheista. Sivut ovat vielä keskeneräiset, joten ne tulevat vielä muuttumaan. Kuvia tulee lisää kun saan niitä otettua ja lisättyä. Kuvassa Iita on lempipaikallaan.

Tässä lyhyt esittely Iitasta. Iita on sinikilpikonna valkea maatiainen (kotikissa). Se on nyt 3-vuotias ja se on leikattu naaras. -Välillä epäilen tuota leikkausta kun tuntuu että neidillä on usein asiaa ja ne esitetään kovaan ääneen:)
Luonteeltaan Iita on seurallinen, leikkisä, mutta rauhallinen ja utelias. Kovasti riippuu hetkestä onko huomionhakuinen, villi vai väsy. Iita on melko kiltti kissa, ei pureskele sähköjohtoja eikä raavi tapetteja, sohvaa tosin joskus. (kiipeily/raapimispuu tulossa)
Ruuasta Iita on melko ronkeli. Söisi vain raksuja,seiti on erikoisherkku. Nyt on oppinut syömään yhtä märkäruokaa, muun merkkisiä on turha laittaa esille, sillä Iita ei edes maista niitä. Jossain vaiheessa kokeillaan sydäntä ja muuta lihaa, maistuisiko neidille.

Kirjoittajasta sen verran, että olen kissahullu nuori nainen, joka haaveilee tällä hetkellä lisäopiskelusta ja burmillan pennusta:) (Täältä voi sitten lukea ainakin sen, onko Iita saanut seuralaisen) Luen paljon kirjoja ja pidän kirjoittamisesta.
Suurimman osan ajasta olen kotosalla Iitan ja avomieheni kanssa, olen siis kotikissa:)
Jatkoa seuraa..