Iita mummolassa

Joulunihmeitä oli pakko vähän haistella ja maistella..


Joulupäivänä lähdettiin vanhempieni luokse kylään. Iita pääsi ensimmäistä kertaa mukaan reissuun. Kuljetuskoppa ei ilmeisesti ollut hänen arvolleen sopiva matkustuspaikka, lähes koko matkan kuului kopasta vastalauseita. Uuteen paikkaan Iita sopeutui kuitenkin hienosti! Mummolassa oli paljon enemmän tutkittavaa; tuoksuva joulukuusi koristeineen,tikittävä seinäkello, kirjahylly täynnä pehmoisia lehtiä ja iso ikkuna mistä sai katsella autoja ja ihmisiä:)

Sohvalla oli niin lämmintä ja pehmoista..


Onnea Uudelle Vuodelle 2009!
Toivottaa Iita

Miten Iita tuli meille -Iitan menneisyys

Nyt Iita on ollut meillä 2 kk mutta miten Iita tulikaan meille...
Olin suunnitellut kissan hankkimista vuosia. Sopiva rotu oli mielessä ja kasvattaja jolta pentu otettaisiin. Pentuja ei kuitenkaan tullut. Tätini soitti minulle ja kertoi, että eräs mies ei enää pysty, eikä jaksa huolehtia kissastaan omien ongelmiensa takia. Päätin lähteä katsomaan kissaa, mutta epäilin, että kissa olisi kovin arka tai vihainen (taustojen takia). Kissan nähdessäni ihastuin, se oli toivomani värinen ja tuli hyvin pian luokseni ja antoi silittää itseään. Mikä hauskinta, kissan nimi oli sama kuin lempi nimeni eli Iita:) Niinhän siinä kävi että Iita lähti mukaani. Hetkeäkään en ole katunut.



Iita on reipastunut kovasti alkuajoista. (Niin kuin kuvasta näkyy^^) Aluksi se tuli saunasta vain syömään. Nykyään se kerjää huomiota maukumalla ja puskemalla, hyppää viereen sohvalle ja on kiinnostunut mitä kotona tapahtuu. Vessaan on tultava aina mukaan, suljetut ovet ovat Iitalle kauhistus. Välillä huomionhaku tuntuu ylitsepursuavalta, silloin mietin että kissakaverista voisi olla Iitalle seuraa. Sylikissa Iita ei kuitenkaan ole.
Vieraisiin suhtaudutaan varauksella. Tosin nyt Iita uskaltaa jo tulla vieraita ovelle vastaan,
eikä lähde karkuun edes silitettäessä. Uudet asiat ja kovat äänet pelottavat sitä edelleen.
Imurin nähdessään Iita katoaa sängyn alle.