On siis kevät

Kissoista on huomannut kevään tulon. Parvekkeella viihdytään kauemmin, lintujen viserrystä kuunnellaan ja paistatellaan auringossa. Iita on käynyt parvekkeella lyhyitä aikoja koko talven ajan. Nyt sitä ei saisi parvekkeelta pois ollenkaan. Kalle on alkanut myös oppia parvekkeen iloihin.
Kävimme pari päivää sitten Kallen kanssa ensimmäistä kertaa ulkona valjastelemassa. Inhottavathan ne valjaat oli ja kävelemisestä ei oikein tullut vielä mitään. Kovasti ei tuntunut pelkäävän, lähinnä nuo valjaat vielä vaativat totuttelua.



Kallelle maistuu lähes mikä tahansa märkäruoka hyvin. Iita on alkanut maistella Kallen kupista märkäruokaa, neidille pitäisi vissiin ostaa samaa. Kalle myös rohmuaa Iitan märkäruuan jos sitä Iitalle annan. Raksut eivät kelpaa, edes Iitan kupista.

Nyt odottelemme innolla toukokuun 3. päivää ja burmillat ry:n esittelynäyttelyä. Sinne ollaan Kallen kanssa menossa. Hieman jännittää kun nämä näyttelytouhut ovat minulle ihan uusia. Mietityttää myös miten Kalle jaksaa olla siellä koko päivän häkissä, virtaa kun pojalla piisaa :) Nyt Kalle on onneksi alkanut jo hieman oppia nimeään ja EI sanaa..


Iita ja Kalle tulevat jo näin hyvin toimeen :) Kalle tapansa mukaan maukuu kun minut näkee :)

Tutustumista

Ottihan se Calypson(Kallen) meille tulo Iitalle koville, muttei niin koville kun pelkäsin. Jo muutaman päivän kissat ovat saaneet olla vapaasti yhdessä. Iita antaa pennun tulla lähelle ilman sähinöitä ja haistelee pentua. Murinaa ja sähähdyksiä aiheutuu lähinnä siitä, jos Kalle leikkii Iitan hännällä tai sohii sitä tassulla. Molemmat välillä jahtaavat toisiaan, yleensä aamuisin on kovat rallit päällä. En ole huolestunut tuosta jahtaamisesta, koska se vaikuttaa leikiltä ja Kalle usein aloittaa sen.

Calypsoa on alettu kutsua Kalleksi, katsotaan nyt tuleeko nimestä pysyvä. Kallella on ollut hieman masu löysällä ja yritän etsiä jotain uutta märkäruokaa. Pesimme Kallen tänään ja se onnistui vallan mainioisti. Kuvaa en tajunnut ottaa, Kalle näytti lähinnä rotalta :). Kalle on kyllä kova juttelemaan edelleen, ruokaa odottaessaan lähes sietämätön. Iita katsoo rauhallisesti kun Kalle kiljuu ruokaa, se tietää että ruoka tulee ilman huutoakin :)

Iita sietää pentua hyvin, mutta on hieman mustasukkainen. Jos esim. silittelen Iitaa ja Kalle tulee silloin lähelle Iita saattaa murahtaa sille. Koitan kyllä huomioida molempia yhtä paljon. Kalle vaan tarvitsee useammin ruokaa ym. Iita on kuitenkin hyvin kiinnostunut Kallesta. Oliskohan se jo tajunnut että samaan perheeseen tässä kuulutaan, vaikka tuo vähän ärsyttävä rääpäle onkin :)


Nyt voidaan jo nukkua samalla sohvalla