Kissakuvahaaste 118: Sylikissa

Pitkästä aikaa osallistutaan kissakuvahaasteeseen. Haaste sopi meille hyvin, sillä Kalle on melkoinen sylikissa. Aamuisin istuessani pöydän ääressä, Kalle kitisee vaativasti ja hypähtää syliini kehräämään. Yleensä se jää siihen nukkumaan ja nauttimaan silityksistä. Kalle piipahtaa sylissä monta kertaa päivässä, aamuinen hellyyshetki on kuitenkin pisin.


Kuvissa Kalle kiehnäsi edestakaisin sylissä. Kamera (tai kameranjohto) taisi kiinnostaa sen verran, ettei Kalle malttanut käydä lepäämään. Aamuisesta hellyyshetkestä en ole saanut napattua kuvia, koska jos keskityn muuhun ja unohdan slittelyn, Kalle hyppää pois sylistä.


hurhurrr.. että tuntuu hyvälle..hurrhurr

Tihrusilmä ja akneleuka

Viikko sitten huomasin, että Kalle siristelee toista silmäänsä oudosti. Silmä myös rähmi ja punoitti. Ei muuta kun eläinlääkäriin soitto, onneksi sain ajan seuraavaksi aamuksi. Molemmat silmät olivat tulehtuneet ja Kalle sai niihin antibiootti/kortisoni tippoja.
Kuuri alkaa olla vihdoin lopussa, nimittäin tippojen laittaminen pennulle ei ole mikään helpoin homma. Kalle pyristeli sylissä ja pisti kaikin keinoin vastaan, ettei tippoja laitettaisi. Silmät näyttävät jo paremmilta ja muutenkin Kalle leikkii ja peuhaa taas normaalisti.

Samoihin aikoihin huomasin Iitan leuassa mustia pisteitä. Pienen nettihaun jälkeen varmistuin siitä, että aknehan Iitalla on. Olen koittanut puhdistaa leukaa antiseptisellä kasvovedellä, mutta vaikutuksia en ole vielä huomannut. Kysyin aknesta myös eläinlääkäriltä Kallen eläinlääkärikäynnillä. Hän neuvoi puhdistamaan aluetta esim. saippualla. Kerroin vaihtaneeni metalliset kupit keraamisiin. Hän ei uskonut, että akne tulisi kipoista, kuulemma syy ei ole niin yksinkertainen.

Iita ei ole raapinut leukaansa, eikä akne tunnu sitä häiritsevän. Muuten se on käyttäytynyt lähiaikoina oudosti. Mielestäni se vaikuttaa stressaantuneelta. Iitan turkki on alkanut hilseillä näkyvästi ja se nuolee turkkiaan paljon enemmän kuin ennen. Nuolaisut näyttävät välillä pakonomaisilta. Mattokin on saanut kokea Iitan nuolemisen tarvetta.
Herkkuruuat eivät ole kelvanneet. Ostin sille lohimärkäruokaa, mistä se yleensä tykkää, ei kelvannut. Kananmuna, jauheliha eikä jauhettu lohi kelvannut sille. Lopulta minun oli taas laitettava raksuja kuppiin, kun mikään märkäruoka, eikä yllämainitut maistuneet. Raksut kyllä maistuu. Ei Iita ennenkään mikään suuri märkäruuan ystävä ole ollut, mutta tietyt merkit ovat maistuneet. Hieman huolestuttaa tuo käytös.

Ostin apteekista matolääkettä. Katsotaan jos sen jälkeen Iitan käytös muuttuisi ja kyse olisi vaan madoista. (kovin epätodennäköistä se kyllä on)

Meidän kesä -kasvamista ja uusia tuulia

Kallen kasvamista tässä on kesän mittaan tullut seurattua. Komea nuorukainenhan siitä on jo varttunut, lisää massaa saisi tosin vielä tulla. Ruoka ainakin maistuu siihen tahtiin että kasvaa varmasti vielä.

Kesällä oli taukoa kirjoittamisesta, vaikka tapahtumia mistä kirjoittaa, oli vaikka millä mitalla. Kävimme muun muassa kissojen kanssa mökkeilemässä ja opettelemassa valjastelua.

Iita käveli pitkiä matkoja ja minä fleksin kanssa perässä. Mökin rauhassa se oli melko rohkea, ilmeisesti ohi ajavat autot pelottavat sitä kotipihassa.



Kalle pureskeli ruohoja ja tutkiskeli kaikkea maasta löytyvää. Valjaat selvästi haittasivat sitä vielä, eikä se halunnut kovin kauas kävellä. Ulkomaailma kuitenkin kiinnosti sitä kovasti.

Käytin Kallen myös kastroitavana heinäkuussa. Kalle toipui siitä paljon nopeammin kun luulin. Vain tunnin verran se nukkuin sikeästi kopassa ja sitten se alkoi liikuskella asunnossa. Pidin sitä silmällä, koska liikkuminen oli vielä huojuvaa ja epävarmaa. Nostin sen takaisin koppaan, mutta se ei halunnut enää maata paikallaan, vaikka sitä nukutti vielä kovasti. Iita huomasi, että Kalle ei ole nyt ihan kunnossa ja meni makaamaan sen viereen.



Kallessa en ole huomannut eroa leikkauksen jälkeen. seurallinen sylissä kehrääjä se on, mutta sitä se oli ennenkin. Hieman se ehkä on rauhoittunut, mutta se voi johtua myös vanhenemisesta.

Ystävä kävi hoitamassa kissoja paljon kesän aikana, koska olin toisella paikkakunnalla kesätöissä, enkä tullut joka yö kotiin. Avomies oli kyllä kotona, mutta päivät olisivat olleet kissoille niin pitkiä, että hoitajasta oli paljon apua. Kissat saivat hellyyttä ja hemmottelua osakseen niin silitysten kuin herkkujen muodossa. Toivottavasti Iita ei ole saanut herkuista lisäkiloja. No, nyt taas arki alkaa astumaan uomiinsa ja pidän huolen Iitan dietistä tarkemmin.