Tihrusilmä ja akneleuka

Viikko sitten huomasin, että Kalle siristelee toista silmäänsä oudosti. Silmä myös rähmi ja punoitti. Ei muuta kun eläinlääkäriin soitto, onneksi sain ajan seuraavaksi aamuksi. Molemmat silmät olivat tulehtuneet ja Kalle sai niihin antibiootti/kortisoni tippoja.
Kuuri alkaa olla vihdoin lopussa, nimittäin tippojen laittaminen pennulle ei ole mikään helpoin homma. Kalle pyristeli sylissä ja pisti kaikin keinoin vastaan, ettei tippoja laitettaisi. Silmät näyttävät jo paremmilta ja muutenkin Kalle leikkii ja peuhaa taas normaalisti.

Samoihin aikoihin huomasin Iitan leuassa mustia pisteitä. Pienen nettihaun jälkeen varmistuin siitä, että aknehan Iitalla on. Olen koittanut puhdistaa leukaa antiseptisellä kasvovedellä, mutta vaikutuksia en ole vielä huomannut. Kysyin aknesta myös eläinlääkäriltä Kallen eläinlääkärikäynnillä. Hän neuvoi puhdistamaan aluetta esim. saippualla. Kerroin vaihtaneeni metalliset kupit keraamisiin. Hän ei uskonut, että akne tulisi kipoista, kuulemma syy ei ole niin yksinkertainen.

Iita ei ole raapinut leukaansa, eikä akne tunnu sitä häiritsevän. Muuten se on käyttäytynyt lähiaikoina oudosti. Mielestäni se vaikuttaa stressaantuneelta. Iitan turkki on alkanut hilseillä näkyvästi ja se nuolee turkkiaan paljon enemmän kuin ennen. Nuolaisut näyttävät välillä pakonomaisilta. Mattokin on saanut kokea Iitan nuolemisen tarvetta.
Herkkuruuat eivät ole kelvanneet. Ostin sille lohimärkäruokaa, mistä se yleensä tykkää, ei kelvannut. Kananmuna, jauheliha eikä jauhettu lohi kelvannut sille. Lopulta minun oli taas laitettava raksuja kuppiin, kun mikään märkäruoka, eikä yllämainitut maistuneet. Raksut kyllä maistuu. Ei Iita ennenkään mikään suuri märkäruuan ystävä ole ollut, mutta tietyt merkit ovat maistuneet. Hieman huolestuttaa tuo käytös.

Ostin apteekista matolääkettä. Katsotaan jos sen jälkeen Iitan käytös muuttuisi ja kyse olisi vaan madoista. (kovin epätodennäköistä se kyllä on)

Mammutti tassu!

Kallelle kävi tänään nolosti, sen tassu turposi kuin ilmapallo. Tulimme töistä kotiin ja säikähdimme koska Kallen tassu oli kolmekertaa suurempi kuin toinen. Kalle myös arasteli tassua, eikä pystynyt kunnolla kävelemään. Soitin useaan eläinlääkäriin ja saimme onneksi ajan. Eläinlääkäri tutki ja kuvasi jalan. Näin jälkikäteen ajatellen, kuvaaminen oli ehkä liioittelua, mutta halusin varmistua, ettei se ole murtunut. Säikähdin kyllä kunnolla, niin pelottavalta tassu näytti. Kuvasta ei saa kunnon käsitystä tassun koosta. Ilmeisesti ampiainen oli pistänyt sitä tassuun.



Kalle sai antibioottia ja kortisoonia. Lääkkeet auttoivat ja kalle vaipui helpottuneeseen uneen. Toivotaan, että turvotus laskee ja Kalle pystyy taas leikkimään normaalisti.

Burmilla ry:n esittelynäyttely oli opettavainen kokemus Kallelle ja minulle. Oli mukava tavata muita kissaihmisiä ja keskustella omasta rodusta. Myös muista roduista opin lisää, kiitoksia kaikille :)