Kissahaaste Sonnela- blogista

Lököilyä kaverin viekussa

 Blogin päivitys on jäänyt pitkäksi aikaa. Täällä voidaan kuitenkin paksusti. Ja ihan kirjaimellisesti, sillä Kalle on Nikitan meille tulon jälkeen lihonut 700g! Olen huomannut, että ukko on tullut jämäkämmäksi, mutta kauhistuin silti tuota lihomista. Nikitan paino taas on pysynyt ennallaan.

Uudet teksti aiheet ovat kummitelleet mielessä, mutta sitten huomasin Sonnela blogissa kissahaasteen. Haaste on yli vuoden takaa, mutta aiheet eivät ole vanhentuneet, joten Kalle ja Nikita vastailevat kysymyksiin: Haasteeseen vastaa Nikita (N) ja Kalle (K)

Nikita miettii uusia kujeita ja söpöilee

Oletko tottelevainen vai tottelematon?
N: Ihmisten mielestä olen välillä liiankin utelias. Miksi vessan lattiakaivoa ei saa tutkia tai ruokapöydillä hyppiä? Olen huomannut, että kun on tarpeeksi hurmaava ja puskee emäntää naamaan, se ei ole kauaa vihainen. Olen myös hyvä esittämään viatonta.

K: Minähän olen kiltti kun mikä, itse enkeli. No, saatan joskus tiputella ja piilotella pikkutavaroita, kun niillä on niin kiva leikkiä! Marmatan vastalauseeni jos minua torutaan.

Mikä on herkkuasi?
N: Märkäruuat, kanan sydämet ja kanan kaulat ja seitikin maistuu. Kaikki lihaisa sopii mulle.
K:Tietyt raksut on nameja, muutama märkäruoka ja seiti. Liha (kanankaulat mm.) on niin hyvää, että sitä en Nikitan kanssa jaa! Murisen jos tulee liian lähelle!

Kallella on aina paljon asiaa!

Oletko sisäkisu vai ulkokisu?
N: Ulkona olisin kesällä jatkuvasti. Sitten kun maassa on valkoista moskaa, niin en sinne mene, varpaat ei saa kastua! Hauska leikki on pyyhältää ulos ovesta, sillä saa emäntään liikettä.

K: Ulkoilu kiinnostaa, mutta vähän epäilyttää, että Nikita syö sillä välin mun ruuat, joten tulen nopeasti takaisin sisälle. Emäntä luulee, että pelkään ulkoilua, mutta tosiasia on etten ole viimeaikoina jaksanut vaivautua.




Mikä on lempipuuhaasi?
N: Tutkimusretkien tekeminen ulkona ja sisällä. Erityisen kiinnostavaa on mennä koloihin tai kaappien päälle! Ulkoilu emännän kanssa on kivaa, kun saa kaiken huomion. Kallen vaaniminen on myös jännää. Se on niin hidas ukko!

K: Emännän selän päällä makaaminen on mukavaa, kun siinä on niin lämmin. Tykkään seurata lintuja ikkunasta ja säksättää niille. Nikitan kanssa pelleileminen on kanssa kivaa, tyttö ottaa niin tosissaan.

Nikitan lempparipuuhaa, ulkoilua.

Mistä asiasta olet saanut eniten toruja tai mitä asiaa sinua kielletään tekemästä useimmiten?
N: Hölmöt ihmiset jättävät hyvältä tuoksuvia lihoja tassun ulottuville, eikös se ole minun velvollisuus ne pelastaa? Vissiin niiden ruokia ei saa syödä. Vaatteita haluaisin myös potkia, mutta se ei jostain syystä käy.
K: Sohvan raapimisesta ihmiset ei tykkää. On muuten hyvä keino saada huomiota.

Omituisia nukkumispaikkoja vol 1

Oletko aktiivinen vai laiskempi?
N: Ehdottomasti aktiivinen. Jos kukaan ei keksi minulle tekemistä, viihdytän itseäni juoksemalla rallia ja ronkkimalla koloja tassulla tai kiipeällä korkealle. Välillä menee puolet päivästä levätessä seikkailuista. Osaan myös itse hakea itselleni ruokaa jos sitä ei tule tarpeeksi nopeasti, keinot on monet :)

K: Otan kyllä nokoset aina kun mahdollista, mutta älä luulekaan, että pääset tekemään mitään ilman valvovaa mestaria. Emäntä sanoo minua uteliaaksi, sillä olen aina siellä missä tapahtuu.

Lempparein leikki tai lelu?
N: Piipunrassin noutaminen on hauskaa, siihen ei voi kyllästyä! Kallen kanssa kisaileminen on nastaa.
 K: Huiskaleikki, huiskan tai hiirien noutaminen. Kissanminttuhiiret, aah, olen taivaassa! Tykkään myös körmyyttää karvaista minttupötkylää joka on kuulemma joku Kickeroo.

Mitä asiaa kammoksut/säikähdät eniten?
N: Vieraiden ihmisten lähestymisyrityksiä inhoan. Onko pakko jos ei tahdo? Tai kiinnostaahan ne, mutta haluan määrätä tahdin.
K: Vaatteiden kuivausteline on kammottava vehje! Koirien haju saa minut tolaltani. Muuten en pelkää mitään.

Viihdytkö sylissä?
N: Sylissä on ihanan lämmintä ja mukavaa, varsinkin jos pääsen peiton alle. Sylistä täytyy kuitenkin päästä pois juuri silloin kun tahdon, muuten ahdistaa.
K: Viihdyn joo, mutta en pidä siitä, että minusta pidetään kiinni. Silitys tuntuu hyvältä.

Tuletko toimeen muiden eläinten kanssa?
N: Koirat on ihania, paitsi en jaksa kuunnella kun ne louskuttaa. Pienet liikkuvat ötökät pistelisin suuhuni. Kalle on ihan söpö, kun se antaa mun syödä aina ensin ja pesee minut, oikein herrasmies<3 nbsp="" p="">
K: Koirat haisee pahalle ja on hirveitä hössöttäjiä. Muut elukat on ihan mielenkiintoisia, ainakin ikkunan takaa. Nikita on hauska painikaveri ja edustava seuralainen, mikä misu!

 Jakakaa omiin blogeihinne jos huvittaa, olisi mielenkiintoista kuulla mitä te vastailette!

Tunnelmallista syksyä kaikille toivottelee Kalle ja Nikita!
p.s. Olkaahan lähekkäin  ja nauttikaa toisistanne! :)

Yhteinen lemppari nukkumapaikka kaapin päällä

Kattihaaste 10: kissaystävät/sukulaiset

vieressäsi on hyvä olla


Omistajalla oli aikaa kirjotella blogiin kun talviflunssa yllätti. Iita ja Kalle pitivät seuraa makoillen lähellä ja niinpä niistä oli hyvä näppäistä kuvia. Iita ja Kalle tulevat hyvin toimeen ja nukkuvat usein aivan lähekkäin ja pesevät toisiaan, joten uskaltaisin sanoa niitä ystäviksi :)
Iitan sukulaisista en tiedä mitään, mutta Kalle sisaruksineen löytyy täältä http://www.micatburmilla.com/pentueet.php?lang=fin&id_litter=B (Kalle on keskimmäinen)

Kalle nauttii Iitan hellyydenosoituksista, ainakin hymystä päätellen


eiköhän se kuvaaminen jo riitä, me halutaan nukkua!

Onneksi on ollut nuo kaksi kissaystävää kotona piristämässä, niin on jaksanut sairastaa. Mielestäni kissalla on parantava vaikutus ihmiseen, nautitaan siis karvakeristämme!

Kattikuvahaaste 8: Ikkunassa

Mitäs siellä nyt liikkuu?

Olemme laittaneet nyt kahtena talvena lintulaudan ikkunan edessä olevaan puuhun, jotta Iita ja kalle voivat seurata lintujen touhuja. Kalle varsinkin viihtyy ikkunan edessä säksättäen linnuille, Iita katselee lintuja rauhallisemmin, mutta innostuu myös välillä juoksemaan ikkunasta toiseen lintujen perässä. Lintulaudalla vierailevat oravat saavat Kallen tärisemään jännityksestä. On lintulaudalla nähty joskus hiirikin.



Ikkunasta näkyvä lintulauta ja karvainen kaveri

Joku voisi ajatella, että lintulauta ärsyttää kissoja, mutta minä olen sitä mieltä, että kissat kyllä lähtevät pois jos eivät tykkää ja lintulauta on ainakin meillä ollut hyvää ajanvietettä kissoille. Sitäpaitsi jos Iita pääsisi käsiksi lintuihin, niistä tulisi paisteja, joten ikkunan kautta ihailu on parempi vaihtoehto senkin kannalta:)

Välillä tapahtumia seurataan maaten ja milloin mistäkin asennosta :)

uudet kissamagneetit

Sinikilpikonnavalkea Iita

Kävin Vääksyssä sijaitsevassa savipajassa, missä myydään erilaisia käsityönä tehtyjä eläinaiheisia tavaroita esim. mukeja ja magneetteja. Savipaja Koiruuksia on erikoistunut erilaisiin koirarotuihin, mutta tuotteita löytyy muistakin eläimistä. Tilasin sieltä Iitaa ja Kallea kuvaavat kissamagneetit. Magneetit valmistuivat ja pääsin ihailemaan lopputulosta. Minun mielestäni ne onnistuivat hyvin. Varsinkin Kallen väritykseen olen tyytyväinen,sillä oikeaa sävyä ei ollut helppo löytää.

Hieman minua aluksi huolestutti, että onnistunko heti tiputtamaan ne lattialle ja hajottamaan ne, mutta magneetti on vahva ja ne pysyvät jääkaapin ovessa mainiosti. Suosittelen tutustumista koiruuksien nettisivuihin. Sivuille pääset tästä http://www.koiruuksia.fi/

Suklaa silver shaded Kalle

Kalle täyttää tänään vuoden!

Muistan kun haimme Kallen meille talvisena maaliskuun päivänä. En osannut aavistaa miten paljon iloa ja elämää se meidän kotiin toisikaan. Ihmeekseni aika on hurahtanut kuin siivillä ja tänään se pikkuinen karvapallo viettää ensimmäistä syntymäpäiväänsä! Kalle on siis tästä lähtien aikuinen kissaherra.
Kovin hoikka ja pienikokoinen Kalle on edelleen, mahtaako siitä edes kovin suurta tulla. Ruokahalu Kallella on kyllä kunnossa, kaikki märkäruoka menee ja lihaakin uskalletaan maistella. Raksuista kelpaa vain yksi merkki, mutta se ei haittaa yhtään, raksukissaa en Kallesta halunnutkaan.

Ikä ei ole Kallen luonnetta muuttanut. Kehruukone käynnistyy pienimmästäkin kosketuksesta, syliin tullaan vähintään kerran päivässä ja mukana on oltava kaikessa. Kalle nukkuu hieman enemmän kuin ennen, mutta vauhtia ja uteliaisuutta on kuitenkin riittämiin. Myöskään Kallen ääni ei ole muuttunut "miehisemmäksi" samanlaista kurinaa ja maukumista se on edelleen.
On kalle kuitenkin selvästi oppinut aikuisten kissojen juttuja, esim. naksuttamaan linnuile ja raapimaan ruokakipon edustaa, jos ruoka ei miellytä. Nykyään se saa raolleen olevat ovet auki ja pääse pahvilaatikosta leikiten ulos.

Lelun noutaminesta on tullut Kallen lempileikki. Kalle kantaa lelun suussaan alas kiipeilypuusta ja tiputtaa sen ihmisen jalkojen juureen. Kalle alkaa maukua, jos ei tajua heittää lelua uudestaan. Leikkiin kelpaa ainoastaan huiska tai rapisevat hiiret.


Kalle noutaa huiskaa

Iitan ja Kallen yhteiselo sujuu hyvin. Pari kertaa päivässä mennään hirmuista ravia hännät pörhössä. Kalle pitää hassua kurnutusta kun Iita ajaa sitä takaa. Vaikka äänet ovat välillä hurjia, painiminen vaikuttaa minusta leikiltä. Tosin eilen huomasin Kallen kaulassa pienen karvattoman laikun, olisikohan Iita raapaissut sitä leikin tuoksinassa. Olen miettinyt aikaa ennen Kallen tuloa ja olen melko varma siitä, että Iita on nyt onnellisempi, kun sillä on kissakaveri jonka kanssa peuhata.


Näin paljon Iita tykkää Kallesta

Olen onnellinen, että olen saanut kaksi näin ihanaa ja erilaista kissaa. Muistetaan arvostaa kissojamme sellaisina kuin ne ovat. Pieni hemmottelukaan ei ole pahitteeksi näin joulun aikaan. Leppoisaa Joulua kaikille!

Toivottaa Heidi, Kalle ja Iita

Kissakuvahaaste 118: Sylikissa

Pitkästä aikaa osallistutaan kissakuvahaasteeseen. Haaste sopi meille hyvin, sillä Kalle on melkoinen sylikissa. Aamuisin istuessani pöydän ääressä, Kalle kitisee vaativasti ja hypähtää syliini kehräämään. Yleensä se jää siihen nukkumaan ja nauttimaan silityksistä. Kalle piipahtaa sylissä monta kertaa päivässä, aamuinen hellyyshetki on kuitenkin pisin.


Kuvissa Kalle kiehnäsi edestakaisin sylissä. Kamera (tai kameranjohto) taisi kiinnostaa sen verran, ettei Kalle malttanut käydä lepäämään. Aamuisesta hellyyshetkestä en ole saanut napattua kuvia, koska jos keskityn muuhun ja unohdan slittelyn, Kalle hyppää pois sylistä.


hurhurrr.. että tuntuu hyvälle..hurrhurr

Meidän kesä -kasvamista ja uusia tuulia

Kallen kasvamista tässä on kesän mittaan tullut seurattua. Komea nuorukainenhan siitä on jo varttunut, lisää massaa saisi tosin vielä tulla. Ruoka ainakin maistuu siihen tahtiin että kasvaa varmasti vielä.

Kesällä oli taukoa kirjoittamisesta, vaikka tapahtumia mistä kirjoittaa, oli vaikka millä mitalla. Kävimme muun muassa kissojen kanssa mökkeilemässä ja opettelemassa valjastelua.

Iita käveli pitkiä matkoja ja minä fleksin kanssa perässä. Mökin rauhassa se oli melko rohkea, ilmeisesti ohi ajavat autot pelottavat sitä kotipihassa.



Kalle pureskeli ruohoja ja tutkiskeli kaikkea maasta löytyvää. Valjaat selvästi haittasivat sitä vielä, eikä se halunnut kovin kauas kävellä. Ulkomaailma kuitenkin kiinnosti sitä kovasti.

Käytin Kallen myös kastroitavana heinäkuussa. Kalle toipui siitä paljon nopeammin kun luulin. Vain tunnin verran se nukkuin sikeästi kopassa ja sitten se alkoi liikuskella asunnossa. Pidin sitä silmällä, koska liikkuminen oli vielä huojuvaa ja epävarmaa. Nostin sen takaisin koppaan, mutta se ei halunnut enää maata paikallaan, vaikka sitä nukutti vielä kovasti. Iita huomasi, että Kalle ei ole nyt ihan kunnossa ja meni makaamaan sen viereen.



Kallessa en ole huomannut eroa leikkauksen jälkeen. seurallinen sylissä kehrääjä se on, mutta sitä se oli ennenkin. Hieman se ehkä on rauhoittunut, mutta se voi johtua myös vanhenemisesta.

Ystävä kävi hoitamassa kissoja paljon kesän aikana, koska olin toisella paikkakunnalla kesätöissä, enkä tullut joka yö kotiin. Avomies oli kyllä kotona, mutta päivät olisivat olleet kissoille niin pitkiä, että hoitajasta oli paljon apua. Kissat saivat hellyyttä ja hemmottelua osakseen niin silitysten kuin herkkujen muodossa. Toivottavasti Iita ei ole saanut herkuista lisäkiloja. No, nyt taas arki alkaa astumaan uomiinsa ja pidän huolen Iitan dietistä tarkemmin.

Tutustumista

Ottihan se Calypson(Kallen) meille tulo Iitalle koville, muttei niin koville kun pelkäsin. Jo muutaman päivän kissat ovat saaneet olla vapaasti yhdessä. Iita antaa pennun tulla lähelle ilman sähinöitä ja haistelee pentua. Murinaa ja sähähdyksiä aiheutuu lähinnä siitä, jos Kalle leikkii Iitan hännällä tai sohii sitä tassulla. Molemmat välillä jahtaavat toisiaan, yleensä aamuisin on kovat rallit päällä. En ole huolestunut tuosta jahtaamisesta, koska se vaikuttaa leikiltä ja Kalle usein aloittaa sen.

Calypsoa on alettu kutsua Kalleksi, katsotaan nyt tuleeko nimestä pysyvä. Kallella on ollut hieman masu löysällä ja yritän etsiä jotain uutta märkäruokaa. Pesimme Kallen tänään ja se onnistui vallan mainioisti. Kuvaa en tajunnut ottaa, Kalle näytti lähinnä rotalta :). Kalle on kyllä kova juttelemaan edelleen, ruokaa odottaessaan lähes sietämätön. Iita katsoo rauhallisesti kun Kalle kiljuu ruokaa, se tietää että ruoka tulee ilman huutoakin :)

Iita sietää pentua hyvin, mutta on hieman mustasukkainen. Jos esim. silittelen Iitaa ja Kalle tulee silloin lähelle Iita saattaa murahtaa sille. Koitan kyllä huomioida molempia yhtä paljon. Kalle vaan tarvitsee useammin ruokaa ym. Iita on kuitenkin hyvin kiinnostunut Kallesta. Oliskohan se jo tajunnut että samaan perheeseen tässä kuulutaan, vaikka tuo vähän ärsyttävä rääpäle onkin :)


Nyt voidaan jo nukkua samalla sohvalla