Iitaa muistellen

Viime kuun alussa jouduin tekemään raskaan päätöksen. Päästin Iitan sateenkaarisillalle luotamme. Päätöstä olin miettinyt jo jonkun aikaa, mutta lopulta päätös tuli nopeammin eteen, koska Iitan tila heikkeni nopeasti. Ikävä on kova ja välillä tulee kyyneleet silmiin tai haikea olo kun kaikki asiat muistuttavat Iitasta. Välillä unohdan, että Iitaa ei ole, että en esimerkiksi tarvitse enää sen harjaa tai valjaita tai se ei enää vastaa minulle kurisemalla.

Iita oli yli puoli vuotta pissaillut vääriin paikkoihin. Käytin sen lääkärillä ja kysyin neuvoja. Hoidettavaa sairautta ei löytynyt. Koitin eri tavoin saada sen lopettamaan pissailun ja miettiä mistä se stressaantuu, mutta mistään ei ollut apua. Mietin jopa sitä, että etsisisin sille uuden kodin, mutta minusta se ei ollut aralle, stressaantuvalle jo kertaalleen luottamuksen menettäneelle kissalle oikea ratkaisu. Loppuaikana Iita ei pystynyt pidättelemään enää ollenkaan. Iitan turkki muuttui takkuiseksi, eikä se jaksanut enää pitää itsestään huolta. Iitan elämänhalu hävisi, se söi huonosti ja halusi vain levätä. Vaikka varsinaista sairautta ei löytynyt, se tuntui kärsivän kivuista, joten lopulta jouduin antamaan periksi ja viemään sen lopetettavaksi. Kalle jäi selvästi kaipaamaan Iitaa. Se tutki kotia ja maukui etsiskellen ystäväänsä. Iitan lähdön jälkeen Kalle on maannut useammin ihmisen lähellä ja kaivannut huomiota. Kalle on myös maukunut enemmän ja ollut tyytymättömämpi. Se on esimerkiksi aloittanut nurinan huomatessaan että lähden kouluun. Iita opetti minulle paljon kissoista ja varsinkin aran kissan "kesyttämisestä". Iita muuttui paljon neljässä vuodessa meillä ollessaan; siitä tuli paljon rohkeampi ja hellempi ja se oppi luottamaan ihmiseen paremmin. Iita ei enää raapinut silittäessä ja antoi harjata ja tehdä muut hoitotoimenpiteet. Itseäni olen lohduttanut ajatuksella, että Iita sai meidän luona neljä hyvää lisävuotta, jolloin siitä pidettiin huolta ja rakastettiin täydestä sydämestä. Se sai myös leikkiä kissakaverin kanssa ja opettaa kallen tavoille.

Iita tulee olemaan sydämessäni vaikka jouduinkin siitä luopumaan. Iita oli minulle niin rakas, etten halunnut tuottaa sille lisää stressiä ja kipua, siksi päädyin raskaaseen päätökseen. Toivon että blogia lukevat ihmiset ymmärtävät miksi päädyin tähän ratkaisuun, eivätkä tuomitse minua. Iita tulee olemaan minulle aina SE kissa. Iitaa lämmöllä muistaen <3

Kattihaaste 10: kissaystävät/sukulaiset

vieressäsi on hyvä olla


Omistajalla oli aikaa kirjotella blogiin kun talviflunssa yllätti. Iita ja Kalle pitivät seuraa makoillen lähellä ja niinpä niistä oli hyvä näppäistä kuvia. Iita ja Kalle tulevat hyvin toimeen ja nukkuvat usein aivan lähekkäin ja pesevät toisiaan, joten uskaltaisin sanoa niitä ystäviksi :)
Iitan sukulaisista en tiedä mitään, mutta Kalle sisaruksineen löytyy täältä http://www.micatburmilla.com/pentueet.php?lang=fin&id_litter=B (Kalle on keskimmäinen)

Kalle nauttii Iitan hellyydenosoituksista, ainakin hymystä päätellen


eiköhän se kuvaaminen jo riitä, me halutaan nukkua!

Onneksi on ollut nuo kaksi kissaystävää kotona piristämässä, niin on jaksanut sairastaa. Mielestäni kissalla on parantava vaikutus ihmiseen, nautitaan siis karvakeristämme!

Kattikuvahaaste 8: Ikkunassa

Mitäs siellä nyt liikkuu?

Olemme laittaneet nyt kahtena talvena lintulaudan ikkunan edessä olevaan puuhun, jotta Iita ja kalle voivat seurata lintujen touhuja. Kalle varsinkin viihtyy ikkunan edessä säksättäen linnuille, Iita katselee lintuja rauhallisemmin, mutta innostuu myös välillä juoksemaan ikkunasta toiseen lintujen perässä. Lintulaudalla vierailevat oravat saavat Kallen tärisemään jännityksestä. On lintulaudalla nähty joskus hiirikin.



Ikkunasta näkyvä lintulauta ja karvainen kaveri

Joku voisi ajatella, että lintulauta ärsyttää kissoja, mutta minä olen sitä mieltä, että kissat kyllä lähtevät pois jos eivät tykkää ja lintulauta on ainakin meillä ollut hyvää ajanvietettä kissoille. Sitäpaitsi jos Iita pääsisi käsiksi lintuihin, niistä tulisi paisteja, joten ikkunan kautta ihailu on parempi vaihtoehto senkin kannalta:)

Välillä tapahtumia seurataan maaten ja milloin mistäkin asennosta :)

uudet kissamagneetit

Sinikilpikonnavalkea Iita

Kävin Vääksyssä sijaitsevassa savipajassa, missä myydään erilaisia käsityönä tehtyjä eläinaiheisia tavaroita esim. mukeja ja magneetteja. Savipaja Koiruuksia on erikoistunut erilaisiin koirarotuihin, mutta tuotteita löytyy muistakin eläimistä. Tilasin sieltä Iitaa ja Kallea kuvaavat kissamagneetit. Magneetit valmistuivat ja pääsin ihailemaan lopputulosta. Minun mielestäni ne onnistuivat hyvin. Varsinkin Kallen väritykseen olen tyytyväinen,sillä oikeaa sävyä ei ollut helppo löytää.

Hieman minua aluksi huolestutti, että onnistunko heti tiputtamaan ne lattialle ja hajottamaan ne, mutta magneetti on vahva ja ne pysyvät jääkaapin ovessa mainiosti. Suosittelen tutustumista koiruuksien nettisivuihin. Sivuille pääset tästä http://www.koiruuksia.fi/

Suklaa silver shaded Kalle

Meidän kesä -kasvamista ja uusia tuulia

Kallen kasvamista tässä on kesän mittaan tullut seurattua. Komea nuorukainenhan siitä on jo varttunut, lisää massaa saisi tosin vielä tulla. Ruoka ainakin maistuu siihen tahtiin että kasvaa varmasti vielä.

Kesällä oli taukoa kirjoittamisesta, vaikka tapahtumia mistä kirjoittaa, oli vaikka millä mitalla. Kävimme muun muassa kissojen kanssa mökkeilemässä ja opettelemassa valjastelua.

Iita käveli pitkiä matkoja ja minä fleksin kanssa perässä. Mökin rauhassa se oli melko rohkea, ilmeisesti ohi ajavat autot pelottavat sitä kotipihassa.



Kalle pureskeli ruohoja ja tutkiskeli kaikkea maasta löytyvää. Valjaat selvästi haittasivat sitä vielä, eikä se halunnut kovin kauas kävellä. Ulkomaailma kuitenkin kiinnosti sitä kovasti.

Käytin Kallen myös kastroitavana heinäkuussa. Kalle toipui siitä paljon nopeammin kun luulin. Vain tunnin verran se nukkuin sikeästi kopassa ja sitten se alkoi liikuskella asunnossa. Pidin sitä silmällä, koska liikkuminen oli vielä huojuvaa ja epävarmaa. Nostin sen takaisin koppaan, mutta se ei halunnut enää maata paikallaan, vaikka sitä nukutti vielä kovasti. Iita huomasi, että Kalle ei ole nyt ihan kunnossa ja meni makaamaan sen viereen.



Kallessa en ole huomannut eroa leikkauksen jälkeen. seurallinen sylissä kehrääjä se on, mutta sitä se oli ennenkin. Hieman se ehkä on rauhoittunut, mutta se voi johtua myös vanhenemisesta.

Ystävä kävi hoitamassa kissoja paljon kesän aikana, koska olin toisella paikkakunnalla kesätöissä, enkä tullut joka yö kotiin. Avomies oli kyllä kotona, mutta päivät olisivat olleet kissoille niin pitkiä, että hoitajasta oli paljon apua. Kissat saivat hellyyttä ja hemmottelua osakseen niin silitysten kuin herkkujen muodossa. Toivottavasti Iita ei ole saanut herkuista lisäkiloja. No, nyt taas arki alkaa astumaan uomiinsa ja pidän huolen Iitan dietistä tarkemmin.

Tutustumista

Ottihan se Calypson(Kallen) meille tulo Iitalle koville, muttei niin koville kun pelkäsin. Jo muutaman päivän kissat ovat saaneet olla vapaasti yhdessä. Iita antaa pennun tulla lähelle ilman sähinöitä ja haistelee pentua. Murinaa ja sähähdyksiä aiheutuu lähinnä siitä, jos Kalle leikkii Iitan hännällä tai sohii sitä tassulla. Molemmat välillä jahtaavat toisiaan, yleensä aamuisin on kovat rallit päällä. En ole huolestunut tuosta jahtaamisesta, koska se vaikuttaa leikiltä ja Kalle usein aloittaa sen.

Calypsoa on alettu kutsua Kalleksi, katsotaan nyt tuleeko nimestä pysyvä. Kallella on ollut hieman masu löysällä ja yritän etsiä jotain uutta märkäruokaa. Pesimme Kallen tänään ja se onnistui vallan mainioisti. Kuvaa en tajunnut ottaa, Kalle näytti lähinnä rotalta :). Kalle on kyllä kova juttelemaan edelleen, ruokaa odottaessaan lähes sietämätön. Iita katsoo rauhallisesti kun Kalle kiljuu ruokaa, se tietää että ruoka tulee ilman huutoakin :)

Iita sietää pentua hyvin, mutta on hieman mustasukkainen. Jos esim. silittelen Iitaa ja Kalle tulee silloin lähelle Iita saattaa murahtaa sille. Koitan kyllä huomioida molempia yhtä paljon. Kalle vaan tarvitsee useammin ruokaa ym. Iita on kuitenkin hyvin kiinnostunut Kallesta. Oliskohan se jo tajunnut että samaan perheeseen tässä kuulutaan, vaikka tuo vähän ärsyttävä rääpäle onkin :)


Nyt voidaan jo nukkua samalla sohvalla