Mitä sitten tapahtui? Uusi tulokas ja yhteiselon opettelua

Saanko esitellä: Nikita  -sydämen valloittaja ja ilon tuoja

 Iitan lähdön jälkeen blogi piti hiljaiseloa, vaikka asioita onkin tapahtunut paljon. Iitan ikävä ei ole kadonnut, oli se niin ainutlaatuinen neiti, ja mitä kaikkea Iitan kanssa tuli koettua! Siitä huolimatta, että Iita ei ole korvattavissa, sekä minä että Kalle kaipasimme kotiimme kissaystävää ja leikkikaveria. Tosiasia kuitenkin on, ettei ihminen pysty korvaamaan kissalle sen lajitoverin seuraa. Toki myönnän, että kaikki kissat eivät tule toisten kissojen kanssa toimeen, mutta Kallesta kaverin puuttuminen näkyi muun muassa passiivisuutena.

Joten ajatus kissakaverista alkoi itää mielessä, ja loppujen lopuksi siitä tuli minulle melkeinpä pakkomielle. Luultavasti halusin paikata tyhjän kolon sydämestäni, vaikka tiesinkin ettei toista Iitaa ole, eikä tule. Päätin, että tällä kertaa haluan kissan, jonka taustat tiedän. Haluan kissan, josta on huolehdittu ja joka on sosiaalinen ja tulee toisen kissan kanssa toimeen. Se miksi kirjoitin juuri bengali palstalle johtui siitä, että luokkatoverini sai minut ihastumaan erääseen bengali neitiin. Selvitin rodun ominaisuuksia ja se olikin sitten menoa :)

"Heipä hei, tässä minä olen!" -Nikita pesupuuhissa

Kirjoitin bengali palstalle että haluaisin ottaa Kallelle aikuisen kissa kaverin. Vähän aikaa meni ennen kuin löytyi sopiva ehdokas. Tehtiin Nikitan omistajan kanssa sopimus, että Nikita tulee meille kuukaudeksi kokeiluun, jolloin katsotaan miten ne tottuvat Kallen kanssa toisiinsa. Niinpä Nikita haettiin meille ja tutustuminen sai alkaa.

Ensimmäisen päivän Nikita ja Kalle viettivät eri huoneissa. Vaihdoin kissoja eri huoneisiin ja silittelin niitä pyyhkeellä, jotta hajut sekottuisivat. Tämän lisäksi seinässä pöhötti feliway. Pikku hiljaa päästin niitä tutustumaan toisiinsa. Ensimmäiset päivät olivat sähinää täynnä. Kissat olivat kuitenkin kiinnostuneita toisistaan, eivätkä yrittäneet hyökätä toistensa kimppuun missään vaiheessa. Nikita otti hyvin rennosti Kallen sähinän, ainoastaan nosti tassua ilmaan, jos Kalle tuli liian lähelle.

Kuukauden yhteiselon jälkeen läheisyys kelpaa!

Kissojen tutustuminen kävi yllättävän kivuttomasti. Olin varautunut pitkään totuttelu aikaan sillä tiesin, että aikuisten kissojen toisiinsa tutustuminen ei ole itsestään selvää. Tutustumista nopeutti luultavasti se, että olin paikalla koko ensimmäisen viikon ja kissat saivat olla samassa tilassa valvonnan alla suurimman osan ajasta. Vuosia sitten Iitan ja Kallen alkusähinä kesti lyhyemmän aikaa, mutta siihen, että ne makasivat vierekkäin kiinni toisissaan, meni vuosia. Nikita ja Kalle mahtuivat samalle sängylle noin parissa viikossa ja nukkuivat kiinni toisissaan kuukauden sisällä tutustumisesta

 Nikita ja Kalle ovat jo hyviä ystävyksiä vietettyään nyt noin kolme kuukautta yhdessä. Yhdessä leikitään ja nukutaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että tutustuminen meni niin hyvin, enkä joutunut palauttamaan Nikitaa! :) -kiitos!

Varsinaisen esittelyn Nikitasta kirjoitan myöhemmin, muuten tulisi liian pitkä sepustus, koska Nikitassa on toden totta kerrottavaa! :)

Tutustumista

Ottihan se Calypson(Kallen) meille tulo Iitalle koville, muttei niin koville kun pelkäsin. Jo muutaman päivän kissat ovat saaneet olla vapaasti yhdessä. Iita antaa pennun tulla lähelle ilman sähinöitä ja haistelee pentua. Murinaa ja sähähdyksiä aiheutuu lähinnä siitä, jos Kalle leikkii Iitan hännällä tai sohii sitä tassulla. Molemmat välillä jahtaavat toisiaan, yleensä aamuisin on kovat rallit päällä. En ole huolestunut tuosta jahtaamisesta, koska se vaikuttaa leikiltä ja Kalle usein aloittaa sen.

Calypsoa on alettu kutsua Kalleksi, katsotaan nyt tuleeko nimestä pysyvä. Kallella on ollut hieman masu löysällä ja yritän etsiä jotain uutta märkäruokaa. Pesimme Kallen tänään ja se onnistui vallan mainioisti. Kuvaa en tajunnut ottaa, Kalle näytti lähinnä rotalta :). Kalle on kyllä kova juttelemaan edelleen, ruokaa odottaessaan lähes sietämätön. Iita katsoo rauhallisesti kun Kalle kiljuu ruokaa, se tietää että ruoka tulee ilman huutoakin :)

Iita sietää pentua hyvin, mutta on hieman mustasukkainen. Jos esim. silittelen Iitaa ja Kalle tulee silloin lähelle Iita saattaa murahtaa sille. Koitan kyllä huomioida molempia yhtä paljon. Kalle vaan tarvitsee useammin ruokaa ym. Iita on kuitenkin hyvin kiinnostunut Kallesta. Oliskohan se jo tajunnut että samaan perheeseen tässä kuulutaan, vaikka tuo vähän ärsyttävä rääpäle onkin :)


Nyt voidaan jo nukkua samalla sohvalla

Uusi perheenjäsen

Nyt se siis vihdoin tapahtui, meidän blogiin(ja kotiin) saatiin miesvahvistusta! Meille on muuttanut Mi´cat beauty of Calypso, pieni burmilla poika. Toistaiseksi sanomme poikaa Calypsoksi, katsotaan muuttuuko kutsumanimi vielä. Kovin haltioissaan täällä ollaan uudesta tulokkaasta. Calypso juttelee paljon ja kehrää kovaa. Eniten hämmästyttää kaikki "isojen kissojen asiat" mitkä pentu hoitaa mallikkaasti koostaan huolimatta.

Iita ei ole tulokkaasta yhtä haltioissaan, se murisee ja sähisee pennulle. Kissoja on täytynyt pitää eri huoneissa ja seurata silmä tarkkana jos samassa huoneessa ovat olleet. Iitaa selvästi kiinnostaa pentu, mutta sitä pelottaa/ärsyttää uusi tulokas ja sen haju sekä pieni kurnuttava ääni. Tämähän on vasta toinen päivä, joten paljoa ei voi vaatiakaan, jotenkin vaan toivoo että tutustuisivat nopeasti..

Pennun touhuja on hauska seurata. Yhdessä hetkessä se pyörii kuin hyrrä ja sitten sitä alkaa väsyttää ja se uinahtaa syliin. Pienellä äänellä se komentaa minua, että etkös nyt tajua haluun ruokaa tai leikkiä tai milloin mitäkin. Jos menen liian kauaksi Calypso alkaa huutaa kovasti, yksin ei ole kiva olla. Katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan, onneksi olen kotona tiistaihin asti.


Calypso on väsähtänyt valvotun yön uuvuttamana.
Lisää kuvia tulee myöhemmin.